Onnekseni löysin tikan, jota lähdin kesken kuvausreissuni etsimään. Siellä se nakutteli käpyjään sähkötolpassa. Välillä se lenteli pitkin poikin, mutta ei lähtenyt kovin kauaksi. En tiennyt tikkojen osaavan piiloutua huomattuaan ihmisen ja, kun näin tapahtui, koko kuvaaminen alkoi vähän kyllästyttämään. Aina, kun siirryin nähdäkseni tikan, se väisti vastakkaiseen suuntaan tolpan taakse piiloutuakseen. Onneksi tikat eivät kuitenkaan helposti säikähdä ihmistä, ja se tekeekin niiden kuvaamisesta aika helppoa. Jatkuva nakuttaminen kuitenkin takaa joka toisesta kuvasta heilahtaneen, ellei asetukset ole just, melkein ei yksinkertaisesti riitä tässäkään asiassa. Mm. lyhyt suljinaika on todella tärkeä Ensimmäisissa kuvissa pilvi toi haasteita kuvaamiseen, sillä kuvat näyttivät lähinnä puhki palaneilta.