Siirry pääsisältöön

Metsällä

Viime lauantaina isäni käydessä kotona vaihtamassa ajokoiraa toiseen, mieleeni juolahti ajatus josko me Helyn kanssa mahtuisimme mukaan. Vaikka sinä viikonloppuna autoon ei mahtunut kuin yksi ajokoira kerrallaan, pieni suomenpystykorva menee ihan mihin vain. Tässä tapauksessa jaoin takapenkin äänekkään pikinokan kanssa. Meidän onnemme oli se, että toinen ajokoira joutui jäämään kotiin, sillä muutoin Helylle ei olisi ollut gps-pantaa. Vaikka käskyjä hyvin kuunteleva Hely periaatteessa pärjäisi ilmankin, tuo panta itselle tietynlaista turvaa, kun tietää missä päin koira liikkuu. Ja tietenkin piti varmistaa ettei Hely lähde hieman aiemmin päästetyn ajokoiramme perään. Tai minkään muunkaan koiran matkaan.

Minulle itselle metsästäminen ei ole mikään erityisen tärkeä asia, eikä kuulu elämääni sen syvemmin. Metsästyskoiria löytyy kotoa ja niiden kautta kiinnostusta asiaan on. Ainakin vielä olen kuitenkin tyytynyt kuljeskelemaan luonnossa koiran kanssa. Jos lintumetsälle pääsisi suomenpystykorvan kanssa, niin sanotaanko näin, että kelpaisi! Tuohon koirarotuun on muodostunut luja side ja on jatkuva kiinnostus ottaa siitä enemmän selvää. Mieletön rotu!
metsä2 metsä3 metsä4 metsä6 metsä9 metsä13 metsä14 metsä16 metsä17 metsä18 metsä19 metsä20 metsä21 metsä24

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjoisen kauneutta

Viikolla 30 kävimme viikon kesälomareissulla Kilpisjärvellä koko perheen kanssa. Valloitettiin Saana, vaellettiin kolmen valtakunnan rajapyykille, ajeltiin yhtenä päivänä Norjan maisemissa ja vilvoiteltiin turvonneita jalkoja Kilpisjärven kylmässä vedessä. Ja mitkä maisemat pohjoisessa olikaan! Vähä toisenlaista kuin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Kilpisjärvi on kohteena paras erämaavaeltajille, sillä Saana ja Kolmen valtakunnan rajapyykki ovat ainoita päivävaelluksella saavutettavia tunnetuimpia paikkoja. Nekin totta kai käymisen arvoisia, mutta hieman jäi harmittamaan se, että erämaassa olisi ollut niin mielettömän hienoja paikkoja. Norjan maisemat taas ovat sitten ihan omaa luokkaansa, en voi kuin suositella!

Urkin piilopirtti

Viime viikonloppuna kävimme Riihimäen erämessuille ja suuntasimme sieltä yöksi Pinsiöön Urkin piilopirttiin. Se olikin mielenkiintoinen paikka. Siellä oli hotellin lisäksi paljon erilaista ja erikoista taidetta, jotka olivat joko hienoja tai outoja. Kaikilla teoksilla oli oma nimensä ja niistä oli muodostettu oma puistonsa. Kilometrin päässä Urkin piilopirtistä oli teletappimaa. Emme ole vieläkään saaneet sen virallista nimeä selville. Siitä löytyy niin monta nimeä, ettei varmaan kukaan tiedä sen oikeaa nimeä. Teletappimaa oli kuitenkin yksi nimi ja se kuvaa oikein hyvin tätä erikoista, amerikkalaisen taiteilijan luomaa teosta. Hieno paikka se kuitenkin oli.

Pesäpallokuvaus

Olen ottanut ensimmäiset pesäpallokuvani jo vuonna 2014. Silloin kuvaamiseni oli lähinnä satunnaista räpsimistä eikä edistänyt minua kuvaajana suuntaan eikä toiseen. Tavoitteellisempi pesäpallokuvaus alkoi vuonna 2016 kesällä, jolloin otin kahdet käsitellyt kuvat, joihin olen vieläkin tyytyväinen 7.7.2017 MIKSI KUVAAN/ Kuvaan yksinkertaisesti siksi, että pidän siitä. Jatkuva liike ja tietämättömyys siitä mitä seuraavaksi tapahtuu, tuo haastetta kuvaamiseen. Hyvän kuvan saaminen palkitsee, joka puolestaan poistaa vähitellen epävarmuutta omista kuvaustaidoista. Jo ensimmäiset paremmat pesiskuvat onnistuivat hyvin ja innostivat jatkamaan. Pesäpallokuvauksen avulla olen jopa päässyt pikku hiljaa yli koulupesiskammosta. KELLE KUVAAN/ Pääasiassa vain ja ainoastaan itselleni. Pesäpallokuvien ottaminen on edistänyt minua kuvaajana todella paljon ja juuri se on asia mitä valokuvaukselta haluan, kehitystä. Jaan kuvat myös Flickriin, jossa ne ovat kaikkien saatavilla. Esimerkiksi ...