Suomenpystykorva on sana ja rotu, josta kuvausharrastukseni lähti. Olen kuullut tästä erityisesti vanhemmiltani paljon, sillä he sanovat aina, että Helyä on kuvattu joka suunnasta. Ylhäältä, alhaalta, takaa, edestä... Eikä pystykorvan kuvaamiselle tule loppua. Se on kaunis rotu, josta erityisesti pidän ja mitä mielelläni kuvaan. Suomenpystykorva on hienointa mitä olen koskaan kuvannut.
Eläin on vaikea kuvattava. On haastavaa lähteä rakentamaan kehitystä kuvaajana, kun kohde on jatkuvassa liikkeessä. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että juurikin koira on se mistä lähdin kehittymään. Se on vaikeaa, myönnän, mutta erittäin palkitsevaa ja opettavaista. Pidän eläinten ja erityisesti koiran kuvaamisesta.
Tässä postauksessa torstaina 10.7. otetut kuvat maitohorsmia täynnä olevalta hakkuualueelta. Olin siellä jo aiemmin kuvaamassa, mutta kuvien laatu kärsi pahasti, kun olin lisäämässä niitä toiseen blogiini. Eilen sain aikaiseksi lähteä uudelle reissulle ja tällä kertaa kuvat onnistuivat ja olen erittäin tyytyväinen niihin!
Kommentit
Lähetä kommentti