Siirry pääsisältöön

Suomenpystykorva

Hely on esiintynyt kahdessa postauksessa aiemminkin, niihin pääset tästä ja tästä.

Suomenpystykorva on sana ja rotu, josta kuvausharrastukseni lähti. Olen kuullut tästä erityisesti vanhemmiltani paljon, sillä he sanovat aina, että Helyä on kuvattu joka suunnasta. Ylhäältä, alhaalta, takaa, edestä... Eikä pystykorvan kuvaamiselle tule loppua. Se on kaunis rotu, josta erityisesti pidän ja mitä mielelläni kuvaan. Suomenpystykorva on hienointa mitä olen koskaan kuvannut.

Eläin on vaikea kuvattava. On haastavaa lähteä rakentamaan kehitystä kuvaajana, kun kohde on  jatkuvassa liikkeessä. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että juurikin koira on se mistä lähdin kehittymään. Se on vaikeaa, myönnän, mutta erittäin palkitsevaa ja opettavaista. Pidän eläinten ja erityisesti koiran kuvaamisesta.

Tässä postauksessa torstaina 10.7. otetut kuvat maitohorsmia täynnä olevalta hakkuualueelta. Olin siellä jo aiemmin kuvaamassa, mutta kuvien laatu kärsi pahasti, kun olin lisäämässä niitä toiseen blogiini. Eilen sain aikaiseksi lähteä uudelle reissulle ja tällä kertaa kuvat onnistuivat ja olen erittäin tyytyväinen niihin!
DSC_3561 DSC_3569 DSC_3580 DSC_3575 DSC_3590 DSC_3599 DSC_3621 DSC_3625

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Urkin piilopirtti

Viime viikonloppuna kävimme Riihimäen erämessuille ja suuntasimme sieltä yöksi Pinsiöön Urkin piilopirttiin. Se olikin mielenkiintoinen paikka. Siellä oli hotellin lisäksi paljon erilaista ja erikoista taidetta, jotka olivat joko hienoja tai outoja. Kaikilla teoksilla oli oma nimensä ja niistä oli muodostettu oma puistonsa. Kilometrin päässä Urkin piilopirtistä oli teletappimaa. Emme ole vieläkään saaneet sen virallista nimeä selville. Siitä löytyy niin monta nimeä, ettei varmaan kukaan tiedä sen oikeaa nimeä. Teletappimaa oli kuitenkin yksi nimi ja se kuvaa oikein hyvin tätä erikoista, amerikkalaisen taiteilijan luomaa teosta. Hieno paikka se kuitenkin oli.

Pohjoisen kauneutta

Viikolla 30 kävimme viikon kesälomareissulla Kilpisjärvellä koko perheen kanssa. Valloitettiin Saana, vaellettiin kolmen valtakunnan rajapyykille, ajeltiin yhtenä päivänä Norjan maisemissa ja vilvoiteltiin turvonneita jalkoja Kilpisjärven kylmässä vedessä. Ja mitkä maisemat pohjoisessa olikaan! Vähä toisenlaista kuin täällä Etelä-Pohjanmaalla. Kilpisjärvi on kohteena paras erämaavaeltajille, sillä Saana ja Kolmen valtakunnan rajapyykki ovat ainoita päivävaelluksella saavutettavia tunnetuimpia paikkoja. Nekin totta kai käymisen arvoisia, mutta hieman jäi harmittamaan se, että erämaassa olisi ollut niin mielettömän hienoja paikkoja. Norjan maisemat taas ovat sitten ihan omaa luokkaansa, en voi kuin suositella!

Vesipisaroita

Olen jo jonkin aikaa kuvannut vesipisaroita, mutta en ole saanut asetuksia ihan kohdalleen. Keskiviikkona onnistuin kuitenkin mielestäni ihan hyvin ja pystyn jakamaan joitakin tännekin. Tarkentaminen on aina yhtä hankalaa, sillä vesipisaroita ei ehdi kunnolla näkemään. Kokeilemalla tarkennuksen saa kuitenkin kohdilleen. Kuvat on otettu vessan lavuaarissa, vesihana tiputtamassa hiljalleen vettä. Taustaksi laitoin valkoisen paperin, jotta lavuaarin reikä ei näkyisi kuvissa mustana aukkona.