Tälläisenä harmaana ja sateisena syysiltana on mukava muistella lämmintä kesää. Aurinkoa, lämpöä, vihreyttä ja valokuvausta. Kaikki postauksen kuvat on otettu kesällä ja jokainen liittyy jotenkin minun kesääni. Liitän kuvan alle tekstin, joka koskee juuri sitä kyseistä kuvaa.
Kuvasin paljon kukkia. En niin paljon, mitä edellisinä kesinä, sillä tänä kesänä kuvasin paljon muutakin. Kukat kuitenkin kuuluvat kesään ja kesällä kuvaamiseen. Erityisesti luonnonkukkien kuvaaminen oli tänä kesänä mukavaa. Vietin paljon aikaa teiden reunoilla kuvaamassa. Erityisesti uusia lajeja oli mukava kuvata.
Meille muutti kesäkuun puolessa välissä eräs hurmaava pikkukoira, joka sai nimekseen Hilla. Hillasta tuli pikku hiljaa esiin oikea pikkupeto! Se on itsepäinen ja kaikin puolin niin pentumainen, että oikein meinaa hermot mennä. Tuosta kuvasta se on kasvanut jo vähintään kaksinkertaiseksi riiviöksi, joten näitä pentukuvia tulee varmasti selattua vielä useasti ja muisteltua kuinka suloinen se pienenä olikaan!
Oleellisena osana kesää olivat Riihimäen erämessut. En niistä kauhean innostunut ole koskaan ollut, koska siellä ei ole minulle mitään. Tänä vuonna reissuumme kuului kuitenkin paljon muutakin, kuten Urkin piilopirtti ja pyörähdys Konnevedellä.
Urkin piilopirttikin jäi mieleen erikoisuudessaan. Nimensä mukaan kerrotaan, että Urho Kekkonen olisi piilotellut samaisessa paikassa. Kuvassa näkyy sauna, jossa hänen sanotaan olleen. Paikasta löytyi paljon hyvin erikoista taidetta sekä amerikkalaisen taiteilijan suunnittelema "teletappimaa". Tämä olikin omalta kohdaltani kesän ainoa kunnon reissu.
Auringonlaskut olivat tämän kesän juttu! Niitä kannattaa odottaa ja valvoa, sillä auringonlasku on päivän upein hetki. Jokainen on erilainen, mutta kaunis ja kuvan arvoinen. Joskus jouduin pettymään pilvien vuoksi, mutta oli kertoja jotka jäivät mieleen (muidenkin kuin hyttysten takia).
Sadettakin saimme niskaan eli ei koko kesä mitään jatkuvaa auringonpaistetta ollut. Usein ukkostikin, mutta kunnon myräkkää jäin kaipaamaan. Onneksi välillä satoi, sillä ei sade aina niin huono juttu ole, se puhdistaa ja painostava ilma ulkona häviää. Käytin sateen hyväkseni ja otin mielestäni kesän yhdet hienoimmat kuvani. Oli minun onneni, ettei kukaan ollut putsannut rännejä.
Perhoset, kesän kauneimmat otukset vierailivat kuvissani vähän väliä. Kauheasti niitä en nähnyt, mutta aina kun sellainen tuli vastaan niin kuvahan siitä oli saatava. Nokkosperhosia jäin kaipaamaan, sillä en löytänyt niitä mistään!
Meillä mustikat maistuvat niin ihmisille kuin koirillekin. Erityisesti Hely voi viettää metsässä aikaa pitkäänkin, jos se löytää mustikoita. Tai no, Hely viihtyy metsästyskoirana metsässä ilman marjojakin, mutta paikallaan koira pysyy mustikkapuskien sattuessa kohdalle.
Koirista kun puhutaan, niin Hely kuului suurena osana kesääni. Aamulenkit kiersimme yhdessä, mustikat popsimme lähimetsästä ja valokuvaamaan lähdimme lähes aina yhdessä. Muutkin koirat tietenkin kuuluivat kesääni, ja niitä jäin pois kotoa muuttaessani kaipaamaan. Onneksi niiden touhuja pääsee seuraamaan sitten viikonloppuisin.
Tämä kuva kuvastaa kahta asiaa, kukkaseppeleitä ja ihmisten kuvaamista. Ihmisiä kuvasin yllättävän vähän, ainoastaan pesäpallon yhteydessä. Kukkaseppeleitä sen sijaan väsäsin monen monta ja ripustin ne sitten koiran kaulaan. Kauaa ei mennyt, kun ne olivat säpäleinä, mutta sitten vaihdettiin kukkaa ja tehtiin uusi!
Luonto ja laavut olivat osana tätä kesää enemmän kuin koskaan ennen. Talvisin vietän paljon aikaa luonnossa, kun ei ole käärmeitä tai ötököitä. Myös hiihtolomat ja syyslomat vietämme suureksi osaksi luonnossa, kesällä se sitten jää vähän vähemmälle. Erään laavuhaasteen vuoksi olen kuitenkin liikkunut luonnossa todella paljon ja lenkittänyt siinä sivussa koirankin.
Vesien äärellä vietin vähän aikaa, mutta vietin kuitenkin. Heitin talviturkin, kävin parilla laavulla ja kuvasin. Vesi on hieno elementti, harmi kun järviä ei kauheasti Etelä-Pohjanmaalta löydy, muutoin minut voisi löytää useamminkin veden ääreltä.
Vadelmia napsimme koiran kanssa pari kertaa ja kuvasin tännekin postauksellisen kuvia vatuista. Pari kertaa keräsinkin, mutta piikit raapivat niin inhottavasti käsiä, että jätin lopulta homman äidilleni.
Auringon ja väärien asetusten takia puhkipalanut kuva, tiedän! Tämä on silti yksi niistä pesäpallokuvista, joista pidän, sillä tästä näkee koko joukkueen riemun, kun juoksu tuli kuin tulikin. En ole ikinä itse harrastanut pesäpalloa, sillä olen siinä aivan surkea, mutta pidän sen katsomisesta ja kuvaamisesta. Tänä kesänä otin kameran harmillisesti vain muutamaan peliin ja hyviä kuvia sain aivan liian vähän. Näitä kuvia on toisaalta raskas, toisaalta mahtavaa editoida. Niitä on paljon, mutta pelaajien eleet ja ilmeet ovat joskus huvittavia ja tilannekuvia/urheilukuvia on muutenkin kiva katsoa muokkauksen ohessa.
Kuvasin ainoastaan YPJ:n C-poikia, sillä pikkuveljeni pelaa siinä joukkueessa. Veljeni ja muiden pelaajien pyynnöstä laitoin kuvat Flickriin, josta jaoin linkin tännekin. Jos joku haluaa vielä nähdä kuvia, ne voi katsoa TÄÄLTÄ sekä TÄÄLTÄ.
Siinä osa asioista, joista kesäni koostui. Toivottavasti teillä oli mukava kesä, minulla ainakin oli. Mukavaa syksyä kaikille! ☺
Kommentit
Lähetä kommentti